tiistai 10. tammikuuta 2012

Koettu ja nähty



 Yöllä lumihevoset lähtevät laukkaamaan seuranaan koirani
joka muuttuu pieneksi sudeksi.
Ryhmänä ne juoksevat tummalle taivaalle 
kirkaan hopeapölyn saattelemana.
Riehakasta, hymyilevää pakkasyötä
jossa unohdetut omenapuut luovat pitsikuvioitaan lumeen
ja kuunvalon taiteillessa maailmaansa, minä hengitän ajattomuutta.

Omena taskussani, kutsuen koiraani minä seison ovella
ja aurinko nousee.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti